Pelagia kuittaa

Viimeiset lapaskuun käpälänlämmittimet ovat tässä. Ensin aviosiipan huovutetut tumput, lankana Fritidsgarn:



Sitten ihkaomat lapaset, lankana tämän talven oranssi Nalle kaksinkertaisena:



Ja vihoviimeiseksi viisi kappaletta eli 2,5 paria pesukintaita, virkattu omalla mallilla 15-säikeisestä kalastajalangasta:



Kun nämä 4,5 ja edellisten postausten 7 paria lasketaan yhteen, loppusaldoksi tulee huikeat 11,5 paria lapaskuun aikana... =) Kyllä Pelagia-täti nyt on itseensä ihan tavattoman tyytyväinen!

Kiitokseni innostavasta seurasta kanssaneulojille ja -virkkaajille, apuemännille ja varsinaiselle tempausemännälle Helmikselle. Lisäksi haluaisin kiittää perhettäni jälleen kerran loputtomasta kärsivällisyydestä lapasmannekiineina. Pelagia kiittää, kumartaa ja lähtee luomaan silmukat seuraaviin lapasiin!

Suklaata ja mansikkamarenkia

Tyttärellekin piti tehdä tumput, kun isoveli jo omansa sai. Näitä aloittelin lauantaina Länskäri-neulojien ensimäisessä tapaamisessa, ja neuloin valmiiksi sunnuntaina. Tänään otin pois kuivumasta, harjasin ja kuvasin:




Tummaa suklaata ja mansikkamarenkia, eikös vaan? Lankana on Fritidsgarn. Ja nämä olivat nyt laskujeni mukaan jo seitsemäs pari Lapaskuuhun...

Vähän myöhästyin

tämän viikon saldoista, mutta ovatpahan täällä nyt valmiiksi ensi viikon laskentaa varten! Olen ollut aika ahkerana, vaikka sen itse sanonkin, ja vaikka olenkin saanut aikaan melkein pelkästään parittomia vanttuita...



Kuvassa siis 10 kpl patakintaita. Ne on neulottu ja sitten huovutettu pesukoneessa, ja lankoina on Naturgarnia sekä Huopasta. Lasketaankos näistä nyt sitten viisi paria?




Esikoiselle neuloin ja huovutin Piikun hahtuvista kaksinkertaisena tällaiset sinimustat tumput, joita vielä vähän koristelin mustalla Nallella ja vauhtiraidoilla. Tämä on sitten varmaan kuudes pari, ei uunista vaan pesukoneesta ulos!

Ja ne kaikki lapsenlapsenlapaset...

En voinut olla siteeraamatta sähköpostiini tupsahtanutta, tosielämästä poimittua kirjoitusvirhettä, sillä nauroin tälle ihan häpeilemättä varmaan vartin. Kokonaisuudessaan "vitsi" on tosielämästä poimittu kuolinilmoitus, jossa luki näin:
"Rakasta äitiä ja isoäitiä kaivaen - lapset, lapsenlapset ja lastenlastenlapaset". Mieleeni noussut kuva muutamasta sukupolvesta kaivamassa rakasta isoäitiä esiin lapaset käsissään oli aika... ghm... hupaisa!

Mutta asiaan. Olen Pelagia, seikkailen blogistaniassa omassa blogissani, joka on saanut nimekseen Keskiäkäisen tunnustuksia. Syys- ja lokakuussa uhmasin jo yhtä neulontatraumaani ja väänsin yhteensä kuusi paria jalanlämmittimiä Sukkasatoon. Looginen jatkumo toki vaati moisen saavutuksen jälkeen myös tarttumaan toiseen angstia aiheuttavaan aiheeseen eli lapasiin. Tavoitteita en ole itselleni asettanut, jokainen lapanen on saavutus, mutta mielessä on ollut jo parin vuoden ajan tehdä omille lapsille huovutetut kintaat, joten nyt olisi oiva tilaisuus siirtyä puheista tekoihin. Lisäksi olen ajatellut neuloa erinäisiä parittomia kintaita, siis uunikintaita, kun noita huopuvia lankoja on päässyt huusholliin pesiytymään aika tavalla, ja arpajaispalkinnoksi huovutettu uunikinnas voisi olla aika sopiva - eikös vaan? Uunikintaiden kohdalla ei myöskään tarvitse pelätä sitä kuuluisaa TKS-syndroomaa (Toisen Kappaleen Syndrooma), joten siinäkin suhteessa ne ovat täydellistä neulottavaa tähän kuukauteen.

Mielessä on kyllä vilahdellut hiukan kunnianhimoisempiakin tavoitteita, mutta ehkäpä kirjoneulekintaiden vuoro on sitten vasta seuraavan Lapaskuun aikana - tai mistäpä sitä tietää!