En voinut olla siteeraamatta sähköpostiini tupsahtanutta, tosielämästä poimittua kirjoitusvirhettä, sillä nauroin tälle ihan häpeilemättä varmaan vartin. Kokonaisuudessaan "vitsi" on tosielämästä poimittu kuolinilmoitus, jossa luki näin:
"Rakasta äitiä ja isoäitiä kaivaen - lapset, lapsenlapset ja lastenlastenlapaset". Mieleeni noussut kuva muutamasta sukupolvesta kaivamassa rakasta isoäitiä esiin lapaset käsissään oli aika... ghm... hupaisa!
Mutta asiaan. Olen Pelagia, seikkailen blogistaniassa omassa blogissani, joka on saanut nimekseen Keskiäkäisen tunnustuksia. Syys- ja lokakuussa uhmasin jo yhtä neulontatraumaani ja väänsin yhteensä kuusi paria jalanlämmittimiä Sukkasatoon. Looginen jatkumo toki vaati moisen saavutuksen jälkeen myös tarttumaan toiseen angstia aiheuttavaan aiheeseen eli lapasiin. Tavoitteita en ole itselleni asettanut, jokainen lapanen on saavutus, mutta mielessä on ollut jo parin vuoden ajan tehdä omille lapsille huovutetut kintaat, joten nyt olisi oiva tilaisuus siirtyä puheista tekoihin. Lisäksi olen ajatellut neuloa erinäisiä parittomia kintaita, siis uunikintaita, kun noita huopuvia lankoja on päässyt huusholliin pesiytymään aika tavalla, ja arpajaispalkinnoksi huovutettu uunikinnas voisi olla aika sopiva - eikös vaan? Uunikintaiden kohdalla ei myöskään tarvitse pelätä sitä kuuluisaa TKS-syndroomaa (Toisen Kappaleen Syndrooma), joten siinäkin suhteessa ne ovat täydellistä neulottavaa tähän kuukauteen.
Mielessä on kyllä vilahdellut hiukan kunnianhimoisempiakin tavoitteita, mutta ehkäpä kirjoneulekintaiden vuoro on sitten vasta seuraavan Lapaskuun aikana - tai mistäpä sitä tietää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti